Torstai-iltana suuntasin siis vanhempieni kanssa kohti Turun saaristoa ja kesämökkiä. Matka sujui ihan hyvin, kummempia ruuhkia ei matkanvarrelle sattunut. Perillä syönnin jälkeen päädyin nukkumaan, mutta yhden aikaan totesin, ettei nukkumisesta tässä metelissä tule mitään (isä kuorsaa). Siirryin veneeseen nukkumaan, tosin sitä varten piti herättää äiti kahteen kertaan, ensin en löytänyt makuupussia (iskä jätti sen veneeseen) ja toisella kertaa en päässyt veneeseen sisään ja luulin, että se on lukossa enkä löytänyt avainta, mutta ovi onkin vain jäykkä. Kun vihdoin raahasin peittoa ja tyynyä veneelle, huomasin joutsenen lipuvan aivan tyyntä merta pitkin mökkilaiturin ohi. Aivan upean näköistä! Kamera valitettavasti oli mökissä repussa, missä se vietti koko juhannuksen, joten yhtään kuvaa ei tullut otettua. Veneessä oli aivan ihana nukkua, mukavan viileää, mutta aamusta siellä oli hirveän kuuma ja valoisaa, joten pitkään ei tullut nukuttua. Isäni nukkui loppuajan veneessä, jotta saimme muut unirauhan.

Perjantaina kävimme aamupäivällä Paraisilla, joka taitaa olla lähin kaupunki. Kukkien ja ruokaostosten välillä piipahdin myös paikallisessa lankakaupassa, jonka ohi olen monesti kävellyt sen ollessa kiinni. Se oli kuitenkin kovin pieni ja tunkkainen (ei siis hajultaan vaan olemukseltaan), eikä siellä ollut oikein mitään, mitä olisi tehnyt mieli ostaa. Lankoja oli seinällinen, lisäksi myytävänä oli ainakin muutama valmis neule sekä muliinilankoja ja ristipistopakkauksia. Omistaja vaikutti mukavalta, mutta jotenkin oli vaikea vain katsella lankoja ilman ostoaikeita, joten käynti jäi lyhyeksi. Paraisilla söin myös tämän kesän ensimmäisen jäätelön! Myös mansikoita ja herneitä tuli syötyä tällä reissulla ensimmäistä kertaa tälle kesälle.

Iltapäivällä tein ensimmäisen värjäyskokeenkin, värjäsin koivunlehdillä 150 grammaa luonnonvalkoista 7 veljestä, puretukseen käytin alunaa. Todella upea väri. Lauantaina kokeilin vielä kuusenkärkillä, mutta niistä ei kauheasti väriä irronnut, mutta kaunis tuo hennon vaalean vihreäkin on.
                                                          
Ylimpänä siis kuusenkärkillä värjätty 7 veljestä ja alimpana koivunlehdillä värjätty. Molempiin käytin 150 grammaa luonnonvalkoista 7 veljestä. Keskellä luonnonvalkoista Woolia, jotta näkisi alkuperäisen värin. Todellakin aion kokeilla vielä, en kuitenkaan ihan heti, sen verran suuritöistä hommaa. Ensin täytyy kerätä kasvit, keittää niitä, keittää lankaa väriliemessä ja vielä pestäkin värjätty lanka. Molempia liotin, koivunlehtiä koska isä katkaisi sähköt asentaakseen lamppuja, joten minun piti odottaa, että pääsen värjäyshommiin, kuusenkärkkiä taas tarkoituksella. Koivunlehtiä keitin tunnin kärkkiä kaksi. Keittämisen jälkeen poistin suurimman osan kasveista, lisäsin puretusaineen ja annoin langan olla väriliemessä tunnin verran niin, että lämpötila oli reilu 80 astetta. Jätin langat väriliemeen yöksi ja pesin seuraavana päivänä. Vihreä lanka on vielä vähän kosteaa, mutta eiköhän sekin tänään kuivu.

Perjantaina kävimme myös Kirjaisissa ihmettelemässä juhannussalon pystytystä. Salkoa oli tehty jo pari tuntia, kun saavuimme paikalle ja noin puolen tunnin odottelun jälkeen se traktorilla nostettiin pystyyn. Tämän jälkeen yksi pystyttäjistä toivotti hyvää juhannusta ensin ruotsiksi ja vielä perään suomeksi, minkä jälkeen ihmiset lähtivät valumaan pois. Tuntui vähän hassulta, että tässäkö tämä sitten oli. Suurin osa paikalla olleista kuullosti olevan suomenkielisiä, vain talkooporukassa taisi olla ruotsinkielisiä. Jotenkin tyngäksi tuo jäi, mutta hauskaa meillä oli, kun seurasimme yhtä karkeakarvaista mäyräköiraa, jonka oli pakko päästä tonkimaan tiettyyn pusikkoon, pientä taaperoa, jonka haalarin haaraosa oli jossain nilkkojen ja polvien välissä, sekä selkärepussa nuokkunutta vauvaa. Illalla pääsimme vielä katsomaan kokkoa, joka naapurisaaren mökkiläiset olivat koonneet saarten välissä olevalle luodolle.

Lauantaina saapui paikalle myös pikkusiskoni, tosin lähes koko lauantai meni hänellä nukkuessa, edellisyönä oli töistä tullut kahden aikaan kotiin. Sunnuntaina kävimme porukalla Nauvossa, siellä on aina kiva käydä, vaikka vaan kävelemmekin vain vähän rannassa. Illalla tulin kotiin iskän kyydissä, äiti ja sisko tulivat toisella autolla. Tälläkin kertaa säästyimme ruuhkilta, tosin tulimme pätkän ennen moottoritien alkua kiertotietä, koska yleensä pahimmat ruuhkat ovat juuri noilla main.

Kiva oli viettää mökkijuhannus pitkästä aikaa, tosin siitepöly on tuolla jostain syystä paljon pahempi ongelma minulle kun täällä. Jatkuvaa aivastelua ja niistämistä ja lisäksi jouduin pitkästä aikaa turvautumaan silmätippoihin. Uskomatonta kyllä paino nousi vain 200 grammaa, vaikka tulikin syötyä myös ei niin suotavia, makeita juttuja. Värjäyksen lisäksi luin, käsitöistä tein lähinnä kaulaliinaa Oliviasta ja jokin verran myös ristipistoja, varsinkin värjäyksen yhteydessä. Minttumaarin kaivoin esiin kerran, mutta nyt se pitää ottaa aktiivisemmin käsittelyyn, että saan sen valmiiksi serkkuni rippijuhliin, joihin ei ole enää kahtakaan viikkoa. Uimassa yritin käydä kerran, mutta vesi oli sen verran kylmää, että vain jalat kastelin.

Huomenna isken rippikouluoppituntien kimppuun, yritän ne saada mahdollisimman nopeasti aikaiseksi. Pitää vain keksiä, että mistä ihmeestä tiedän, paljonko mikäkin juttu vie aikaa. Toki voin tietää, kauanko minulta menee selittää erilaisia asioita, mutta entä sellaiset jutut, joissa leiriläisten täytyy tehdä jotain. No, pitää ehkä valmistella myös jotain varatekemistä, jota ei ole pakollista ehtiä, mutta joka olisi varalla lopuksi. Hermostun kuitenkin niin paljon, että pajatan kauheaa vauhtia, eikä kukaan saa mitään selvää. Minua ei siis varsinainen opettaminen hermostuta, lähinnä se, että opettamistani arvioidaan.

Löysin muuten sen peiton ohjeen, jota kaipailin aikaisemmin. Olin ihan varma, että lapsi, jolle alunperin peiton tein, kastettiin maaliskuussa 2003, mutta ohje onkin huhtikuun SK:ssä tuolta vuodelta, joten muistikuvani olikin väärä. Onneksi kuitenkin vilkaisin tuotakin lehteä.