Äitini saa äitienpäivälahjaksi tämän Kellokukka-huivin.
                                                      
                                                       Ohje: Kellokukka Mielityn blogissa
                                                       Puikot: 5 bambuinen letkupuikko
                                                       Lanka: Oliviaa 450g
                                                       Koko: leveys n. 180cm, korkeus vajaa metri
Muuta: Pidän tuosta ohjeesta todella paljon, tämä oli jo toinen tällä ohjeella tehty huivi. Olivia on periaatteessa ihana lanka, ihanan pehmeä ja sitä on ihana neuloa, mutta yhden kerän lähetin takaisin Novitalle, koska siinä oli mustia pilkkuja. Useammassakin kerässä osa langasta oli katkennut. Näiden ongelmien takia lanka riitti juuri ja juuri, pari kerrosta enemmän olisi voinut neuloa.
   
                                                       
Nämä sukat lähtevät johonkin keräykseen, eli neljä perussukkaa 7 veljestä moniraidasta ihan perusohjeella. Koko ehkä naisen, pikkuisen ovat minun 39-40 jalalleni pieniä.

Tällä hetkellä kesken ovat Apupupuarmeija ja polvisukat itselle. Teen pupuja "liukuhihnalla"; ensin varsinainen neulominen, kaulaliinat, kasvot ja lopuksi täyttö. Kahdeksan on nyt ensimmäisen vaiheen ylittäneitä, mutta lankaa on vielä aika moneen. Kuluttelen noita vanhoja Nalle, Wool ja 7 veljestä jämiä. Torstaina kävin ostamassa arpajaispalkintoa Menitasta, enkä ostanut itselleni mitään! Ei edes tehnyt mieli. Vähän katselin alennuksessa ollutta Tennesseetä, mutten kuitenkaan innostunut.

Anoppi oli veljensä luona Saksassa alkuviikon ja osti meille tuliaisiksi kaksi 400gramman Tobleronea ja ison karkkipussin. Ottaa päähän ja lujasti. Hän tietää ihan hyvin, että kumpikin laihdutetaan. Jotenkin minulla on sellainen olo, ettei ympäristöni edes haluaisi minun onnistuvan.Tietenkään itsehillintäni ei pitänyt, joten aika paljon tuota Tobleronea on tullut popsittua, vaikka siitä tulee paha olo. Tästä saimme tietysti vielä Miehen kanssa aikaan suuren riidan. Eilen vielä himoitsin suuresti suolakeksejä, niitä paprikan makuisia. Pystyin kuitenkin pitämään pääni, enkä soittanut Miehelle, että toisi niitä käydessään kaupassa. Siksi tuo ottikin varmaan niin pahasti päähän. Huomenna en kuitenkaan aio kiduttaa itseäni vaa'alla tämän takia.

Torstaina sain taas palautetta gradustani, tällä kertaa koko toisesta luvusta. Ensimmäiset 18 sivua ovat hyviä! Lopun (tekstiä on yhteensä vajaa 25 sivua) olinkin kirjoittanut vasta kerran. Osittain olin ymmärtänyt vähän väärin (mikä ei todellakaan ole ihme, ihme on, etten sen enempää ole ymmärtänyt väärin), osittain kyse on esimerkiksi tulkintaeroista. Kirjallisuudessa on hieman eri tulkintaa, kuin mitä me olemme tulkinneet, mutten huomannut tätä aikaisemmin. Kyseisen kirjan kirjoittajat yrittävät antaa vähän paremman kuvan tekstin kirjoittajasta kuin mihin ehkä olisi aihetta. Kyse on siis Jumalan ennaltatietämisongelmasta ja miten vapaa tahto voidaan sen kanssa sovittaa yhteen. Tämä on sen verran hankala kysymys ollut ainakin keskiajalla, ettei siihen taida olla yhtään täysin ongelmatonta ratkaisua. Nyt voin kuitenkin jättää tämän ongelman pariksi viikoksi ja keskittyä reformaation teologiaan. Pari kirjaa pitäisi tenttiä ja tehdä essee Evankelis-luterilaisten tunnustuskirjojen pohjalta synnistä ja pelastuksesta.