Tämä viikko on siis mennyt paremmin kuin edellinen, painoa lähti kaksi kertaa niin paljon kuin edellisellä viikolla, vaikka punnitus tapahtuikin näin keskellä viikkoa sunnuntain sijaan. Tämän viikon syömisiin olen erittäin tyytyväinen, mitään tyhmää ei tullut syötyä. Tiistaina kävin iskän kanssa syömässä Naronessa, otin pastaan neljän juuston kastikkeella, mutta söin annoksesta vain reilu puolet. Totesin, että nyt on hyvä olo, turha enempää syödä. Valitettavasti vatsa meni tuosta sekaisin, vaikka otinkin laktoosilääkkeet. Oikeastaan vasta tänään on vatsan kanssa taas hyvä olo. Mitään makeaa ei edes ole tehnyt mieli. Liikuntaa ei tullut vieläkään harrastettua, asemalle kävelemistä lukuun ottamatta. Ensi viikolla sitten.

Tänään suuntaan kohti mökkiä vanhempieni kanssa, pikkusisko tulee lauantaina perässä. En muistaakseni ole vuosiin viettänyt mökkijuhannusta, viimeksi ehkä ukin luona ja ukki kuoli 1999 keväällä. Kymmenen vuotta siitä siis voi hyvinkin olla. Tämä on myös ensimmäinen saaristojuhannus, kokkoa ei siis ole tiedossa, vaan juhannussalko. Tosin en tiedä, olemmeko sellaiselle menossa. Kokolle menosta voi puhua, mutta mennäänkö juhannussalolle, vai miten se pitäisi ilmaista. Käsitöitä ajattelin ottaa mukaan useamman, koska en voi tietää, mitä haluan tehdä. Ainakin mukaan tulee keskeneräiset Minttumaari-huivi Novitan Bambusta, Scarf Style -kirjasta Interlocking Balloons -kaulaliina Oliviasta, tuo Lontoo-ristipistotyö sekä tietysti värjäysjuttuja.

Minttumaarin kanssa oli aloitusvaikeuksia, jostain syystä lähes kaikki kolmiohuivit olen joutunut aloittamaan useampaan kertaan ennen kuin neulominen on lähtenyt liikkeelle. Minttumaarissa en ensin tajunnut, että tuota kaavion II keskimmäistä osaa toistetaan jo ensimmäisellä kertaa ja myöhemmin tuli muita virheitä. Nyt se kuitenkin jo sujuu ja kuvionkin olen jo oppinut ulkoa. Myös tuota ristipistojuttua ehdin aloitella. Sain valmiiksi jo ensimmäisen niistä ristipistopakkauksista, jotka ostin Menita Outletista, mutta kuvia niistä vasta, kun molemmat ovat valmiit, eli joskus hamassa tulevaisuudessa. Ajattelin, että voisin antaa ne joululahjaksi kummitädilleni, olisi siis jo yksi lahja tiedossa.

Eilinenkin posti ilahdutti minua, tosin Länsiväylän jakaja meinasi peruuttaa päälleni postia hakiessani. Ostin Pirkkikseltä A Gathering of Lace -kirjan, jota jo Tallinnan reissulla selailin, kun Arja toi sen mukanaan. Kirja oli vielä ihanampi kuin muistinkaan, milloinkohan olisi aikaa toteuttaa kaikki, mitä haluaa. Kahmin kaikkia ihania ohjeita ja yleensä kuitenkin neulon Novitan langoista Novitan ohjeilla kaikille muille kuin itselleni. Tosin mielestäni Novitan langat ovat hyviä ja ohjeet toimivia, mutta eivät ihanuuksia. Ainoastaan 7 veljeksestä en kauheasti enää pidä, sitä on kiva neuloa, mutta esimerkiksi Miehelle tänä keväänä neulomani vihreä palmikkopoolo on jo edestä kulahtanut. Tennesseestä ja Samoksesta tehdyt paidat puolestaan ovat pysyneet hyvinä jo pidempään, vaikka niitä on pesty ja pidetty paljon.

Tällaista väsymyksen sekoittamaa selitystä tänään, blogi hiljenee ainakin juhannukseksi, juhannuksen jälkeen toivottavasti esittelyssä upean värisiä lankoja! Äiti hankki alunaa apteekissa käydessään (sanoivat, että on vanha juttu, mutta onneksi sitä jostain vielä vähän löytyi), vaaka on lainassa appivanhemmilta (pitäisi hankkia oma keittiövaaka, mutta ovat niin kalliita) ja muutkin tarvikkeet on kasassa, toivottavasti mökin suunnalta löytyy värjäyskasveja.

                                        Hyvää juhannusta!