Tässä oikein murheenkryynisukat. Viime syksynä (ajalla ennen blogia) tein polvisukat lilasta Nalle Colorista, jota sain neulomolaisten järjestämässä langat kiertoon -jutussa. Päätin tehdä siitä itselleni polvisukat Sukkasillaan-kirjan ohjeella, mutta ensimmäisen ollessa noin nilkassa huomasin, että minulla on liian iso pohje. Ne sukat sai sitten jälleen kerran pikkusisko, mutta polvisukat jäivät kummittelemaan mieleeni. Voitin Tallinnan reissulla kerän Nalle Coloria ensisyksyn värissä, joten polvisukkahaave palasi. Jotain oppineena aloitin ensin toukokuun alussa Sukkasillaan-kirjan Letit pitkin säärtä -ohjeella, siinä on enemmän silmukoita ja puikkokokoakin taisin suurentaa. Auttamattomasti liian pieni. Seuraavaksi kokeilin ihan omasta päästä, mutta pohjekavennuksista tuli omituiset ja sukasta koomisen näköinen, joten purin jälleen alun. Lanka on karheampaa ja "epämääräisempää" kuin Nalle yleensä (johtuu kai siitä, ettei ole vielä markkinoilla), joten sain langan kunnolla sotkuun purkaessani ja kerin sen kahteen kerään. Päätin sitten etsiä jonkun kivan ohjeen ja päädyin Ullaneuleen Lyyra-sukkiin. Neuloin sukkia yhtäaikaa, olihan lanka jo valmiiksi kahdella kerällä. Päätin sitten vielä yrittää polvisukkia ja sainkin ne valmiiksi jo toukokuun puolivälissä, mutta kuvio veti niin paljon kasaan, että höyrytyksessä sukasta tuli valtava, joten jälleen purkuun. Vihdoin sain toissapäivänä sukat valmiiksi ja eilen kastelin ja höyryttelin ja nyt sukat ovat kuivat. Aivan ihanat niistä tuli ja syksyllä varmasti pääsevät käyttöön!
Ohje: Lyyra-sukat omin sovelluksin
Lanka: Nalle Color 150g
Puikot: 3mm bambusukkapuikot
Erityisen tyytyväinen olen pohjelevennyksiin, vaikka ne eivät kuvassa kunnolla näykään. Tein siis nilkkaan saakka ohjeen mukaan ja nilkasta ylöspäin soveltelin nuo levennykset, että tuli hyvä. Eniten oikea väri on tuossa ensimmäisessä kuvassa.
Tänään ostin Tarjoustalosta Bambua ruskeana. Ajattelin tehdä virkatun kolmiohuivin kesän juhliin, odotettavissa on ainakin kaksi konfirmaatiota heinäkuussa, serkun sekä Malmin seurakunnan rippileirin, jonne menen opiskelemaan opettamista. Nyt alkoi jännittämään, tänään tapasin muut opiskelijat sekä leirin työntekijät. Molemmat työntekijät tunnen ennalta, pappi opetti minulle tätä jo aiemmin ja nuoriso-ohjaaja on kurssikaverini, joka opiskelun ohella on nuoriso-ohjaajana. Muista opiskelijoista tunnen vain yhden, enkä häntäkään kovin hyvin, mutta kivoilta vaikuttivat muutkin. Eiköhän tuosta hengissä selviä.
perjantai, 8. kesäkuu 2007