Tuli siis käytyä Tallinnassa!

Aamulla aikaisen herätyksen jälkeen 29 neulojaa kokoontui Länsisatamaan. Näistä yksi tosin jäi sinne, Marja kävi vain tuomassa muutamalle matkalaiselle ainakin paitoja. Meille oli viime vuotiseen tapaan varattu neuvotteluhuone, jossa saatoimme rauhassa oleskella ja varsinkin neuloa. Omien neuleiden lisäksi Katju neuvoi neuleharpun käytössä (toisen Katju oli pumminut suoraan valmistajalta, jota en tietenkään muista ja toinen oli hänen omansa) ja Outilla oli mukanaan tarvikkeita neulahuovutukseen.

              
Tapion kauppa lahjoitti jokaiselle tuollaisen Fabel-kerän ja minua saamastani eximiasta ihanaiset neulojatoverit Kristiinan johdolla muistivat puolella kilolla Rellanan puuvillalankaa, joka on ilmeisesti Ketunpäästä. Samalla vähän vihjailtiin, että joskus puikoilla voisi olla myös puuvillaa blogin nimen perusteella. Tästä muistamisesta tuli kyllä todella hyvä mieli ja vieläkin hymyilyttää. Langan värikin on aivan ihana, mihin tuota malttaisi käyttää.

Tallinnan päässä toki ensimmäiseksi suuntasimme Karnaluksiin, jota pidettiin pidempään auki ihan meidän takiamme. Ja onhan se heille kannattavaakin, kun melkein 30 lankoihin ja addeihin seonnutta naista ryntää sisään. Matkan taitoimme pikkubusseilla, jotka matkan järjestäjä Outi oli tilannut jo etukäteen. Kuten muutkin, ensin tutustuin tilpehööripuoleen, josta mukaan tarttui nappeja, solkia, viidet Addin pyöröt (40cm 3,25; 3,75; 4 ja 4,5 sekä 80cm 3,5 pitsiaddi), pari bambuista virkkuukoukkua (3,5 ja 4) sekä neljä ristipistotaulua.
         

Lankapuolella yritin selittää itselleni, että lankaa saa myöhemminkin, joten aivan upeanväriset puuvillalangat jäivät ostamatta (varsinkin, koska viimevuotiset ovat vielä käyttämättä). Mukaan tarttui siis sukkalankoja.
          
Kummastakin sinisistä sukat itselleni, punaisista ja viininpunaisista äidille ja pikkusiskolle, en vielä tiedä, kummin päin, ja vihreistä Miehelle.

Karnaluksista lähdimme pienemmissä porukoissa eteenpäin. Meidän porukkamme suuntasi Kaubamajalle Liann Lõngadiin. Täällä ihastelin alpakkaa ja upeita värejä, mutta päädyin kuitenkin näihin:
          
Puuvillasukkalangoista ajattelin tehdä itselleni kesäsukkia.

Kaubamajalta suuntasimme satamaa kohti Sadamarkettiin, johon kulutin loput rahani.
          
Eli vironvillaahan oli aivan pakko ostaa. Lisäksi kävimme yläkerran kahvilassa, jossa tarjoamukset olivat aika onnettomat. Kasvissyöjälle ainoastaan makeaa, lisäksi joitain kinkkusämpylöitä ja saarioisten kinkku. ja jauhelihapitsat. Onneksi oli eväät mukana. Alakerrasta ostin vielä suklaata kotiin. Istuskelin Sibyllan kanssa penkillä, hänellä ei jalka kestänyt kävelyä ja minullakaan ei ollut kiire säntäillä kaupoissa.

Paluumatkalla neulominen jatkui ja meille oli myös järjestetty arvonta, kaikki arvat voittaa. Palkintoja oli lahjoittanut ilmeisesti ainakin Novita, Tapion kauppa, Ketunpää sekä jotkut osallistujat, kuten Kristiina (esim. niitä ihania kasseja) ja SeijaP. Kolme ensimmäistä saivat valita, minkä haluavat pöydältä ja sen jälkeen loput annettiin. Jostain syystä hyvä onni tulee aina ryöppyinä, joten minun numeroni vedettiin ensimmäisenä. Valitsin kirjan Knitting Without Tears, koska olen sen hankkimista harkinnut. Oli kyllä vaikeaa, koska nopeasti piti valita jotakin niin kivoista jutuista.

Todella hauskaa oli taas kerran, kiitos matkanjärjestäjille ja seuralle. Ainoa paikka, missä olisi vielä halunnut käydä, on vanhassa kaupungissa oleva puunappikauppa, mutta sekään ei haittaa, koska viimevuotiset napit ovat nekin edelleen käyttämättä. Neuloin matkalla jälleen Jaywalkeria, joka taitaa vihdoin sujua, yhtään silmukkaa ei hävunnyt. Paluumatkalla alkoi migreeni vähän jyskyttämään uudestaan, se iski jo perjantai-iltana, mutta meni pois lääkkeillä. Eipä ennen ole näin sattunut. Tänä aamuna heräsin valtaisaan päänsärkyyn, joka ilmeisesti johtui nestehukasta, koska meni ohi juomalla ihan vettä.

Nyt jälleen esseiden pariin, enää viikko aikaa saada opinnot tehtyä!