Lähti kuitenkin, vaikka syömiset olivat välillä vähän mitä sattuu! Tähän olen tyytyväinen. Tiistaina pääsin salillekin ja se oli mukavaa, tosin varsinkin reisilihakset olivat todella kipeät seuraavana päivänä. Ensi viikolla en ehkä jaksa lähteä, koska silloin pitäisi mennä erikseen ja salille on aika pitkä matka. Mutta ehkä saan kaivettua Gymstickini esille. (En ole varma kirjoitusasusta, mutta siis se jumppakeppi, jossa on kuminauhat päissä.)
Olen tänä syksynä päässyt eroon lohtusyömisestä jotenkin vahingossa ja siitä olen ylpeä. Ennen söin niin suruun ja stressiin kuin iloon ja onneenkin. Tämä syksy on lähinnä gradun, mutta myös muiden opintojen takia ollut todella raskas ja stressaava ja huomasin tuossa muutama viikko sitten, etten enää ole reagoinut syömällä. Joskus tällaisissa tilanteissa olen kävellyt kaupalle (lähimmälle noin 2 kilometriä) saadakseni karkkipussin tai muuta hyvää. Onneksi kauppa on niin kaukana, sinne pitää kuitenkin erikseen lähteä.
Loppuvuoden tavoite voisi olla se, että paino pysyisi nyt tuossa 93 kilossa, mitä se tänä aamuna näytti. Nyt on kuitenkin joulu ja uusi vuosi. Vaa'alla aion kyllä käydä edelleen sunnuntaisin ja katsoa, mitä syön, mutten aio masentua pienestä nousustakaan. Ensi vuonna taas toden teolla hommiin.
sunnuntai, 17. joulukuu 2006