Vanhin UFOni ei ole enää UFO!
                                                
Kuva ei ole ollenkaan valmiin työn arvoinen, mutta en oikein keksinyt, miten tuosta saisi onnistuneen kuvan. Toiseksi parhaassa kuvassa näkyi varpaani ja yhteen sain mahanikin näkymään! Takki on siis Suuri Käsityö -lehdestä vuodelta 1999 (nro 11) ja luulen, että aloitin sen aika saman tien. Joku aika sitten löysin valmiina etukappaleet ja takakappalekin oli melkein puolessa välissä. Kun vielä löysin vihdoin ja viimein ohjeenkin, päätin saada sen valmiiksi, varsinkin koska äiti haluaa sen. Virheitä löytyi jonkin verran, ainakin toinen etukappale oli paljon toista pidempi ja kaula-aukkoa varten toisessa oli liikaa silmukoita jätetty odottamaan, mutta pienellä säveltelyllä ( ja purkamisella) työ edistyi. Sitten huomasin, että lanka on lopussa, eikä sitä ollut edes Novitaklubin Neulomosta keltään! Suunnitelma c kehiin ja hihat tein Eskimosta ja suuri kaulus jäi aika pieneksi. Napit siitä vielä puuttuu, mutta ne saa äiti hommata ja ommella itse. Voi olla tosin äidille aika iso, koska mahtuu minullekin. Neule painaa epätarkalla vaa'allani aika tarkkaan kilon, josta 300g on tuota Eskimoa. Menita Outletin myyjä arveli, että hihoihin menisi 9-10 kerää. Epäilin tuota määrää, mutta ostin kuitenkin, koska onneksi voin ylimääräiset palauttaa. Palautukseen menee siis neljä kerää. Tilalle ajattelin ottaa Dropsin Alpaccaa, josta haaveilen itselle kolmiohuivia.

Päätin kuitenkin liittyä Salainen neuleystävä 2007:ään. Tätä mietin pitkään, välillä olin jo ilmoittautumassa, välillä päätin, etten lähde, mutta houkutus oli liian suuri. Suuria suunnitelmia minulla jo on, mutta täytyy odottaa, että saan tutustua siihen, jolle paketteja lähettelen. Entäs jos hänellä on jo kaikkea sitä, mitä ajattelin, tai hän askartelee, eikä neulo tai virkkaa. En tiedä, osaisinko ostaakaan mitään askartelua harrastavalle.