Menin eilen kuitenkin sinne neuletapaamiseen. Piti tehdä vähän ostoksia, jotka veivät minut Kamppiin ja olin siellä viideltä, joten ajattelin odotella puoli kuuteen, kunnes tapaaminen alkaa. Ihan kivaa oli ja voisin mennä uudestaankin, jos tuolla lailla olen jo liikenteessä, mutta en usko, että asiakseni jaksan mennä. Niin kivaa ei ollut. Jotenkin tuli kuva sisäpiiristä, johon en kuulu. En usko, että kukaan sitä tahallaan teki, mutta jotenkin porukassa tuntui olevan sellaista me-hengen korostamista. Sisäpiirivitsejä tms. Tähän olen törmännyt monesti ennenkin. Jotenkin oli omituista, ettei kukaan esitellyt itseään tai kysynyt, kuka olen. En viitsinyt esittäytyä, kun sain sellaisen kuvan, ettei se ole tapana. Joitakin toki tunnistin.

Esimerkiksi seurakuntamme nuorissa aikanaan kävi niin, että minua muutamaa vuotta vanhemmat perustivat nuorten aikuisten ryhmän. Kun itse pääsin siihen ikään, että olisin voinut osallistua, oli ryhmä jo muodostunut niin tiiviiksi, ettei siihen oikein päässyt enää sisälle. Minua kolme neljä vuotta nuoremmat perustivat myöhemmin samantyyppisen ryhmän, mutta siitäkin jäin ulkopuolelle. Kai tällaisiin pääsisi sisään, jos vain jaksaisi roikkua mukana, mutta jotenkin tuntuu liian raskaalta.

Huvittavin esimerkki tällaisesta oli, kun seurakuntani ja naapuriseurakunnan Saappaat yhdistettiin. Ensimmäisellä kerralla lähdettiin liikenteeseen naapuriseurakunnan tiloista ja olin seurakunnastamme ainoa nuorisotyöntekijän lisäksi. Kun saavuin paikalle, yksi jo paikalla olleista  kysyi nimeäni ja huomasi, ettei minulla ole siellä valmiina nimilappua, joten luuli minua ensikertalaiseksi (ja siis jotenkin tosi huonoksi), joten jo alussa katsoi minua nenänvarttaan pitkin. Eikä hän oikein pitänyt siitä, kun selvisi, että olinkin kokeneempi Saappaana. Toki mielestäni kokematonkin voi olla hyvä, enkä taas toisaalta pidä itseäni siinä kovin hyvänä vaikka olenkin ollut mukana jo monta vuotta. Koko illan hän toisteli eri muodoissa lausetta "Hei X (kyseisen srk:n nuoriso-ohjaaja), muistatsä silloin ja silloin siellä ja siellä kun me tehtiin sitä ja tätä" (siis viitaten erilaisiin tapahtumiin Saappaassa) ja muutenkin hän yritti tehdä itseään tärkeäksi koko ajan. (Okei, pitäisi ottaa se hirsi ensin omasta silmästä pois.) Onneksi hän taisi lopettaa Saappaassa olemisen.

Toivottavasti en loukannut tällä kirjoituksella ketään, se ei ollut tarkoitukseni. En siis ole sitä mieltä, että nämä sisäpiirit olisi tarkoitettu sellaisiksi, näitä vaan syntyy kovin helposti. Kivaa minulla eilen oli, varsinkin jutellessani muutaman lähellä istuvan kanssa.

Kun tulin kotiin, minua odotti kirje UPM:ltä. Mitä ihmettä? Kirje oli kuitenkin Salaiselta neuleystävältäni ja aivan ihana! Kirjeessä oli kaunis enkelikuva (keräilen enkeleitä) ja hän mm. kehui blogiani. Varsinkin tästä viimeisestä tulin todella hyvälle tuulelle, olen hieman epävarma blogini kiinnostavuudesta ja "hyvyydestä". Kiva, että joku pitää siitä, vaikka itsellenihän tätä oikeasti kirjoitankin. Olen huono pitämään varsinaista päiväkirjaa, joten tämä on hyvä paikka purkautua, ettei Miehen tarvitse ottaa kaikkea vastaan. Oikeastaan perustin tämän lähinnä laihdutuksen tueksi, mutta myös siksi, että saisin jonnekin dokumentoitua valmistuneita töitä kuvien kera. Tulen kuitenkin aina hyvälle tuulelle, kun huomaan saaneeni kommentteja tai uuden tilaajan blogilistalla. Ehkä pitäisi tehdä vain upeita huiveja tms. niin saisi paljon kommentteja =).

P.S. Jos teen sivun, jonne kirjoittelen SNY-juttuja, enkä merkitse sitä linkitetyksi, eihän se näy mihinkään. Siis ajattelin kuvata lähettämäni paketit ja kirjoitella ajatuksia tähän liittyen ja linkittää sen sitten, kun olen itseni paljastanut.