Tässä vain pikaisesti ja kuvattomasti tulin toteamaan, että oikea suunta taas löytyi. Mies lupasi minulle ruusun jokaisesta karkittomasta kuukaudesta, alkaen tosin vasta ensi kuun alusta. Toki pyrin karkittomuuteen jo nyt. Olin lukiossa kaksi vuotta karkkilakossa, äiti maksoi jokaisesta viikosta 10 markkaa enemmän viikkorahaa (eli se taisi tuplaantua), koko aikana söin vain yhden suklaamunan, jälkimmäisenä pääsiäisenä ja sekin oli äidin ostama. Olen aina ollut makealle perso, uimariaikoina se vain ei haitannut niin paljon, eikä ollut näin suuressa määrinkään.

Huomenna suuntaan Neulomon porukan kanssa kohti Tallinnaa, edessä neulomista ja lankojen metsästystä. Tarkoitus olisi ostaa ainakin puikkoja ja nappeja, jos sattuu vastaan, sekä ohuita sukkalankoja. Himottaa tuo Sny:n lähettämä kirja. Mummille ajattelin tehdä lahjaksi (todennäköisesti joulu-) ohuen hartiahuivin, siihenkin voisi lankoja katsella. Mitään en tarvitse, joten ostan, jos (kun) tulee jotain kivaa vastaan. Eli järkyttävät määrät ostoksia on taas tiedossa!

Eilen kävin taas tapaamassa gradutuutoriani, se jännittää joka kerta ihan kauheasti. Ensimmäistä kertaa sain positiivistakin kommenttia! Yksi lause oli hyvä! Okei, tämä kuullostaa pahemmalta kuin onkaan, oletan, että kaikki, mistä hän ei kommentoi, on ainakin ok, jos ei hyvääkin. Lähetän hänelle siis parin viikon välein tekstiä, ja hän kertoo, miten sitä pitäisi muokata, mihin lisää jne. Ihan toimiva systeemi, ainakin minulle. Kävimme myös Miehen kanssa eilen leffassa katsomassa 300. Ei oikein minun makuuni, liikaa irtoavia päitä sun muuta. Toisaala sarjakuvatyyli oli ihan hyvä, ilman sitä olisi voinut olla paljon kauheampi. Nyt ei siis varsinaisesti kammottanut. Tosin veri lensi myös viime yön unissa, onneksi en niitä sen paremmin muista. Jäin ihmettelemään spartalaisten punaisia viittoja, mutta heillä kuulemma oli sellaiset oikeastikin.

Sunnuntaina varmaankin tekstiä huomisesta reissusta sekä huovutetusta laukusta, joka vihdoin tänään kävi uusintakierroksen koneessa, tällä kertaa 60 asteessa. Se on märkä vielä, joten en viitsinyt ruveta kuvaamaan.