Edellinen kirjoitus jäi kesken, isäni soitti päästyäni edellisessä kirjoituksessa tuohon saakka. Lähetin hänelle aamulla tekstiviestin, että ehtisikö käyttää minua tänään Novitan tehtaanmyymällässä, joka menee kiinni viideltä. Oletin, että tulisi neljän aikaan hakemaan minua, jos ehtii. Tuossa varttia vailla yksi hän sitten soitti, että on tässä kymmenen minuutin päästä, jos ehdin lähteä. Toki ehdin, kauheaa vauhtia etsin yhden ohjeen katsoakseni lankamäärää ja toistakin yritin löytää, mutta en siinä onnistunut. Vielä soitto äidille, että teenkö serkun syyskuussa syntyvälle vauvalle 60 vai 70 senttisen villahaalarin. Tämän lastin tehtaanmyymälästä kannoin, isä osti itselleen kaksi paitaa lisäksi.
                                      
Kaikelle tälle on kuitenkin suunnitelma. Tuossa on vauvanpeittoon Palmaa sinisenä ja ruskeana 150 grammaa kumpaakin ja Woolia luonnonvalkoisena 200 grammaa, vauvan haalariin sinistä Woolia 300 grammaa, luonnonvalkoista 7 veljestä värjäykseen ja sen jälkeen varmaan sukkiin ja vielä valkoista Oliviaa (kasan pohjalla) 200 grammaa. Olivioista teen kaulaliinan, sen olin jo aloittanut, mutta huomasin, ettei minulla ole sitä riittävästi. Woolia lukuunottamatta olivat alennuksessa, mutta enhän minä näistä maksanut, kun sain maksumiehen mukaan.

Vauvanpeiton ohjetta yritin metsästää ja sain myös tehtaanmyymälän työntekijät etsimään sitä. Olen neulonut niistä ensimmäisistä Palmoista, jotka kaikki olivat sellaisia vauvavärejä, peiton Miehen serkulle, joka tänä keväänä (tai talvella) täytti 4. Yksi työntekijöistä löysi samantapaisen ohjeen, jonka perusteella ostin tuon lankamäärän, mutta toista työntekijää jäin hämäämään tuo ohje, hänkin sanoi muistavansa sen. Olisi kiva löytää tuo ohje, vaikka onnistuuhan se ilmankin. Täytyy käydä läpi noita vanhoja lehtiä, varmaan syksyltä 2002.

Tänään postilaatikossa odottivat Moda ja paketti Käsityökorista. Tilasin sieltä London Skyline -ristipistopaketin, jota ei enää sivuilta löydy. Mieskin piti siitä, kun näytin kuvan, joten eilen tilasin ja tänään jo sain. Minä siis päätän meillä sisustuksesta, ainakin Miehen mielestä, mutta yleensä kuitenkin hyväksytän ideani hänellä. Tosin tästä totesin, että seinällä se varmaan on vasta joskus viiden vuoden päästä, ellei laiteta pelkkää kuvaa. Modasta ei tällä kertaa mitään pakko tehdä -juttuja, mutta ihan kivoja kuitenkin. Tosin puikkopussi on aika outo, siihen mahtuu pikaisella laskemisella viidet pitkät puikot ja kuka pärjää niin vähillä. Enpä oikeastaan kauheasti pitkiä käytä, mutta kuitenkin niitä paljon löytyy. Itseasiassa nykyään lempipuikkoni ovat Sny:ltä saamani bambuiset letkupuikot, aivan ihanat! Voisi ostaa muutamat lisää, nyt on vain nuo kokoa 5 mm.