Ensin kiitos tsemppauksesta. Ruokavalio pysyy fiksuna niin kauan kuin syön kotona. Täällä ei ole mitään syöpöttelysyömistä, siis sellaista, jota tulisi syötyä vain syömisen ilosta. Jos tekee mieli syödä jotain, syön hedelmiä. Kaupassa pyrin käymään juuri syöneenä, joten ei tule niin helposti ostettuakaan mitään hyvää. Ongelmia tulee silloin, kun joutuu syömään jossain muualla, yleensä tarjolla on kaikkea hyvää, josta on niin kovin vaikea kieltäytyä ja helposti tulee napsittua kaikenlaista. Olen kovin nirso ja lisäksi kasvissyöjä, joten yliopistolla usein käyn Unicafeen sijaan jossain muualla, eikä vaihtoehdot ole aina kovin järkeviä. Ja vaikka päättäisinkin syödä vaikka salaattia, päädyn kuitenkin hampurilaisiin tms. Eli ei se minunkaan itsekurini vielä toimi. Olen kuitenkin todella ylpeä siitä, että olen päässyt lohtu- ja kirjoitus/tenttisyömisestä. Varsinkin kirjoittamisen alkuun saaminen vaati ennen ison karkkipussin, jonka vedin kirjoittaessani. Nykyään välillä ostan tähän tarkoitukseen esimerkiksi viinirypäleitä!

Ja vielä Musicalle, blogiani ei tarvitse lukea, jos siitä ei pidä. Sivupohjaa en todellakaan aio vaihtaa, olen todella iloinen, että Mies sen minulle viitsi vääntää, vaikkei varsinaisesti sellaista osaakaan tehdä. Eikä samanlaista ainakaan tule vastaan. Toki se ei ole ihan sellainen kuin suunnittelin, mutta mikä elämässä olisi. Minä en ole mikään kuvaaja, ja monesti kamera unohtuu laukkuun, jolloin kuvat jäävät ottamatta, vaikka haluaisinkin. Tekstiä tulee sen verran, mikä tuntuu hyvältä milloinkin. Kirjoitan tätä lähinnä itselleni, vaikka toki myönnän, että kirjoittaminen olisi saattanut jo jäädä tai ainakin kirjoittaisin harvemmin, jos tätä kukaan ei lukisi eikä kommentoisi. Tämä on hyvä paikka käsitellä varsinkin laihdutusjuttuja ja on kiva, että käsitöistäni jää jotain tietoja näkyville, muutakin kuin kuva.

Mutta purkauksen jälkeen itse asiaan, eli eilisiin keskiaikamarkkinoihin. Tällä kertaa kamera oli kyllä käsillä, mutta oli joko liian valoisaa tai ihmisiä vain yksinkertaisesti liikaa, joten kuvat jäivät jälleen ottamatta. Ainoastaan näistä suloisista possuista sain muutaman onnistuneen otoksen.
                                              
Paljon oli nähtävää ja kuultavaa ja olen todella iloinen, että kävin tuolla. Noihin oli käytetty kyllä aikaa ja panostettu kunnolla, kaikilla myyjillä ja esiintyjillä oli aidon näköiset asut (ihan tällaisestä nykyaikaisesta näkökulmasta, en ole asian harrastaja), puuttuvat hampaat ja arvet. Esityksistä tosin ei saanut paljon selvää, ellei ollut ihan eturivisä, eihän vuonna 1412 mitään äänentoistolaitteita ollut. Yksi vanhempi nainen taisi hermostua, kun rahvasta (eli häntä) tönittiin tärkeämpien tieltä pois, ei tainnut tajuta, että se oli osa esitystä. Lavoilla tapahtuneiden esitysten lisäksi pienempiä juttuja oli koko ajan jossain kohtaa. Söin äidin kanssa puoliksi yhden sienitäytteisen kukkosen (siinä oli joku omituinen mauste, mutta jälkimaku oli todella hyvä) sekä sellaisen omenan, jossa oli joku sokeri tai siirappikuorutus. Makea kuorutus sopi hyvin yhteen omenan kirpeyden kanssa. Juulilta ostin pari vyyhtiä aivan ihanaa lankaa ja sain vielä kaupanpäälliseksi pienen nöttösen saaristolampaan villaa. Voiko noita käyttääkään mihinkään, vai ihailenko vain:).
                                              
Emme viitsineet jäädä odottamaan turnajaisten alkua, vaikka olisi nekin ollut kiva nähdä. Ehkä jonain toisena vuonna. Kävimme vielä syömässä Radisson SAS -hotellin ravintolassa. Täytyy sanoa, että en aikoihin ole syönyt mitään niin hyvää. Sienipestocanneliinit. Annos toki oli liian iso, vähän annoin äidille, mutten voinut kesken lopettaa, niin hyvää oli. Loppupäivänä en sitten syönytkään muuta kuin herneitä, jotka ostin junaan evääksi. Ei vain ollut nälkä.

Lopuksi vielä käsityöasiaa, taidan saada tuon huivin ajoissa valmiiksi, pian pääsen siirtymään kolmanteen kaavioon. Mielenin tekisi laittaa hapsuja, mutta tajusin, ettei tuosta Bambusta taida saada toimivia, koska se purkautuu. Sitten keksin, että voisi laittaa puuhelmet hapsuihin, jolloin olisi syy laittaa solmut päihin. Nyt vaan pitäisi päättää, onko se hyvä idea ja millaiset hapsut, siis montako lankaa/hapsu, kaksi (tai siis yksi kaksinkerroin) vai enemmän. Mitä mieltä olette?

                                                    Kesäkuussa valmistuneet
                                                    -virkattu kaulaliina
                                                    -Lyyra-polvisukat
                                                    -paita Malibusta
Lankaa näihin kului melkein kilo, uutta taas ostin eilisten ostosten lisäksi 1,8kg, eli hieman liikaa. Josko tässä kuussa ei sitten tulisi osteltua niin paljon.