Eli suunta edelleen alaspäin! Ensi viikolla on kyllä odotettavissa painonnousua, rippikoulussa ei suunnilleen tehdäkään muuta kuin syödään. Suunnitelmani on jättää kaikki herkut minimiin, syödä aamulla puuroa tms., lämpimillä ruoilla mahdollisimman paljon salaattia, jättää kahvi kokonaan väliin jne, mutta saa nähdä, miten suunnitelmani toimii. Sitä ennen on vielä serkun rippijuhlat huomenna. Pitää vain istua jonnekin kauas tarjoilupöydistä ja yrittää ennemminkin viettää aikaa sukulaisten kanssa kuin napostella jatkuvasti.

Keskiviikkona tosiaan iski migreeni, joten en saanut vieläkään valmisteltua työskentelyjä rippikouluun. Torstaina oli kaupunkipäivä, tutustumista ja sen sellaista. Ihan mukavalta vaikuttava porukka, olivat hiljaa, kun piti olla hiljaa, mutta osallistuivat aktiivisesti. Kotimatkalla onnistuneesti nyrjäytin nilkkani, sitä ei olekaan tapahtunut kuuteen vuoteen. Ennen se nyrjähti kaksi tai kolme kertaa vuodessa ja abivuonna joskus syksyllä 2001 nivelsiteitä kiristettiin. Inssissäkin minulla taisi olla kepit takapenkillä, koska kävelin viimeisen puoli vuotta ennen leikkausta kepeillä, koska nilkka ei yksinkertaisesti kantanut vähänkään pitempää matkaa. Kotona pärjäsin toki ilman, mutta muuten aika huonosti.

Kävin eilen lääkärissä näyttämässä, mutta ei kuulemma ole huolta, leikkauksesta on jo niin kauan, että ehtivät parantua sen jälkeen. Nyt nilkkaa sitten särkee. Kävelyä se kestää aika hyvin, mutta autolla ajo on aika kidutusta. Eilen lääkärissä ravailuun meni niin kauan, että pääsin rippikoulujuttujen kimppuun vasta iltapäivällä. Kaksi työskentelyä on jo valmiina, kaksi vielä tekemättä. Päätin siis, että mummolaan lähdetään vasta iltapäivällä, näin pikkusiskokin pääsee kyydillämme, eikä hänen tarvitse tulla junalla. Mies on oletettavasti krapulassa (joku työjuttu eilen) ja minulla on tuo nilkkaongelma, joten saadaan siskosta vielä kuski.

Tämä blogi siis hiljenee nyt reiluksi viikoksi, seuraava laihdutusraportti tarjolla vasta tiistaina 17.7, eikä se välttämättä ole kaunista luettavaa. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.