Tänään on blogeissa kiertänyt tällainen meemi, jossa lauseet kirjoitetaan niin kuin itse ne sanoisi. En ole ihan täysin varma, että näin sanoisin, mutta ainakin sinne päin. Noi pari juttua, jotka on vaihtoehtoisia, on sellaisia, että käytän kumpaakin suunnilleen yhtä paljon. Asun siis Espoossa, kuten ole koko ikäni tehnyt, mutta silti välillä käytän siitä nimitystä keskusta.

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Siskon punane mekko sopii mullekin.
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarviitsä apuu siin kirjotusjutussa joka saatiin mantsanopelta?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Ok, tehään vaan niinku sä sanot.
4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummi sano, ett se hakee meiät siin varttia vail kuus.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Hesaan/keskustaan menin kuitenkin bussilla, koska en ehtinyt junaan. 
6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ootko nähny mun isoveljen kännyä/kännykkää missään? 
7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostitsä sen hameen, joka nähtiin viime viikolla hetm:ssä?

Tämä piti siis tehdä, koska esseen kirjoitus varhaisen kirkon naisapostoleista ei oikein etene. Tein myös tässä sellaisen huomion, että katolinen englanniksi on oikeastaan kissaholisti, catholic. Mutta nyt taas kiltisti esseen pariin, deadlineen ei ole enää paljon aikaa ja toinenkin essee pitäisi samaksi päiväksi saada valmiiksi.