Kannattaa olla monta työtä kesken, niin valmistuukin monta samalla kertaa. Tänään sain valmiiksi sekä Minttumaari-huivin että lauman Apupupuja. Olen niin rakastunut tuohon huiviin, se on aivan ihana. Tosin en tiedä, olivatko nuo helmet niin hyvä idea, hapsut tuntuvat menevän solmuun.

                                                   
                                                    Ohje: Minttumaari
                                                    Lanka: Novitan Bambu, n. 325g
                                                    Puikot: 4mm pyörö, päättelyssä 7mm
                                                    Koko: korkeus metrin
Muuta: Voiko tätä kehua tarpeeksi? Mittaaminen oli aika vaikeaa, joten tuli aika iso. En viitsinyt pingottaa, vaan silitin vain höyryllä. Siinäkin kasvoi korkeutta parikymmentä senttiä. Minusta reunasta tuli hauskan näköinen, joten pingotus jäi. Tässä vielä kuvaa reunasta.
                                           

Apupupujahan minulla oli valmiina aikaisemmin jo kuusi ja nyt valmistui vielä kahdeksan lisää.
                                           
Muutamaan olisi vielä lankaa, joten ehkä niitä valmistuu vielä lisää. Näissä lankoina on ainakin 7 veljestä, Woolia, Nallea, Floricaa sekä jotain tuntematonta villalankaa. Ompas tänään taas onnettomia kuvia, heti kun ei aurinko paista.

Kesken on edelleen kaulaliina Oliviasta, sukkia aloittelin Juulilta ostamastani langasta, josta on kuva Keskiaikamarkkinoista kertovassa jutussa. Nuo apupupulangat haluaisin vihdoin kuluttaa loppuun ja riparille ajattelin ottaa mukaan lankoja serkun tulevalle vauvalle ajateltuun peittoon ja haalariin, eli voi mennä vähän aikaa, ennen kuin mitään valmista täältä löytyy.

Migreeni taas vihjailee olemassa olostaan. Pyykit pitäisi hakea ja tehdä huomiseksi evästä, huomenna ja ylihuomenna on rippikoulun kaupunkipäivät. Ajattelin mennä huomenna, koska huomenna on tutustumista ja sellaista, mutta perjantaina ei ole oikein mitään minulle, joten voisin käyttää sen oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun. Se on siis vieläkin kesken. Kaikista on jonkinlainen mielikuva päässä, mutta paperillekin olisi hyvä jotain saada. Miksi jätän kaikki aina viime tippaan?