Tämä viikko on mennytkin ihan hyvin, kunhan vain lauantainen ikävä meni ohi. Pari tekstiviestiä olen saanut Mieheltä hänen isänsä kännykästä (Miehellä ei ole kuuluvuutta, mutta apella on). Huomenna kai lähtevät kohti etelää, ovat varmaan Kemissä yön ja tulevat sunnuntaina tänne. Näin ainakin ymmärsin etukäteen, mutta toki on mahdollista, että tulevat kotiin vasta maanantaiaamuna.

Tiistaina minua häiritsi useampikin eläin. Ensin aamulla lintu lensi sisään, törmäsi ikkunaan pari kertaa, pudotti helmiä (onneksi pussi oli suljettu) ja lensi parvekkeen ovesta takaisin ulos. Sen jälkeen olen pitänyt verhoa oven edessä, kun se on ollut auki. Illalla kaupasta tullessani törmäsin vielä piha-asvaltilla todennäköisesti vaskitsaan. Ensin luulin sitä kauempaa oksaksi, sitten se liikkui, joten ajattelin, että se on iso kastemato. Lähemmäksi tultuani huomasin, että sillä on selvästi erottuva pää, joten ajattelin, että se on käärme. En ole koskaan luonnossa onnistunut näkemään käärmettä, mikä on aika ihme. Niin monta kertaa olen ollut paikoissa, joissa on ollut paljon käärmeitä. En myöskään tiedä, kuinka isoja tänä vuonna syntyneet käärmeet ovat. Tajusin kuitenkin katsoa netistä, miltä vaskitsa näyttää.

Esseet sain valmiiksi ihan ajoissa, keskiviikkona lähetin ne noin 22.30, palautus oli siis eilen. Vanhempiani on tullut nähtyä tällä viikolla vielä tavallista enemmän, maanantaina ja keskiviikkona kävimme uimassa, eilen oli vanhempieni hääpäivä ja kävimme syömässä Hangossa. Lähes joka kesä yritämme päästä syömään Neljän tuulen tupaan Hangossa, mutta en muista milloin se oikeasti olisi onnistunut. Vuosi tai kaksi sitten olimme liikenteessä kolmestaan, vanhempani ja minä. Silloin isäni soitti etukäteen päivällä tarkistaakseen, mihin mennessä siellä pitää olla, että saa ruokaa ja kertoi, että olemme kasvissyöjiä. Sillä kertaa ehdimme ajoissa paikalle, mutta heiltä oli melkeinpä kaikki, mitä olisimme halunneet, lopussa, olihan se silloin auki viimeistä päivää sille vuodelle. Eilen isä taas soitti päivällä ja tarkisti keittiön sulkeutumisajan. Ravintolassa pitäisi olla viimeistään 17.45, jotta ruokaa saisi. Soitimme vielä matkalla, että saammeko ruokaa, jos olemme vasta kymmentä tai viittä vaille tai voisimmeko tilata puhelimitse. Lupasivat, että saamme ruokaa, mutta saapuessamme pihalle kymmentä vaille, ei se enää onnistukaan. Todella ärsyttävää. Kävimme siis muualla syömässä ja vain ihailimme maisemia tuossa Neljän tuulen tuvalla. Palvelu siellä on siis kehnoa, eikä ainakaan kasvisruokakaan ole kovin kummoista, mutta se paikka on aivan upea, meri on kaunis ja rakennus sievä.

Käsitöitäkin olen ehtinyt tekemään, alkuviikosta valmistuivat lapaset, joista lisää, kunhan kamera (ja siinä sivussa Mies:)) palaavat kotiin. Lisäksi Apupuputehdas on jälleen pyörähtänyt käyntiin, kaksi on jo neulottuna ilman kasvoja, kaulaliinoja ja täytettä, kolmatta juuri aloittelen. Lankaa on vielä tähän kolmanteen ja sitten ehkä vielä yhteen. Teen lopuista, jotka eivät enää pupuihin riitä, vaakatilkkuja. Tänään ajattelin siivota, kämppä on kauheassa kunnossa ja pölyäkin on aika paljon, minkä huomaa aamulla tukkoisuudesta. Huomenna enoni juoksee maratonin, sitä pitää aivan ehdottomasti päästä katsomaan. Ilmoittauduin myös 10 % -projektiin, kutsuviestiä en tosin ole vielä saanut. Voipi olla, että aloitan laihdutusraportitkin ensi kuussa alusta, painoinhan taas sunnuntaina enemmän kuin ennen ja vielä on edessä viikon loma Kreikassa, jossa ei varmaan kauheasti tule katsottua, mitä suuhun laittaa. Siellä kun voin vielä kaiken lisäksi syödä jäätelöä ilman laktoosiongelmia. Montako kertaa voi vuodessa aloittaa laihdutuksen alusta ja huomata jälleen painavansa enemmän kuin ennen?