Tuli siis hankittua lisää kirjoja. Pitäisi lankojen oston lisäksi rajoittaa kirjojenkin ostoa. Tällä kertaa tilasin Adlibrikseltä The Best of Interweave Knits ja Pieni lankakauppa. Jälkimmäiseen en ole vielä takakansitekstiä enempää tutustunut. Se piti hankkia, koska monet ovat sitä kehuneet ja hermostuin jonottamaan kirjastosta lainaksi. Interweave Knitsejä ole ostanut nyt ehkä vuoden verran ja niissä on aina mitä ihanimpia ohjeita, joten totta kai tämä piti hankkia. Ensimmäisen selauksen perusteella kirjassa ei ole montaa ohjetta, joita en haluaisi tehdä, olisipa vain enemmän aikaa. Ohjeiden välissä siellä täällä on Beyond the Basics -ohjeita, joissa neuvotaan esimerkiksi erilaisia tapoja luoda ja päätellä silmukat, kavennuksia ja lisäyksiä, lyhennetyillä kerroksilla neulomista. Niihin en vielä tutustunut sen tarkemmin, että osaisin sanoa, kuinka paljon niistä on hyötyä meikäläisellä tavalla neulottaessa. Varmaankin ainakin suurinta osaa voi vähintään soveltaa, jos ei käyttää suoraan. Tämän kirjan ostamista suosittelen, jos pitää Interweave Knitsin ohjeista, mutta ei omista kauheasti vanhoja Interweave Knits -lehtiä. Kirjasta en löytänyt tietoa, mistä lehdistä ohjeet olivat.

Kiitos kaikille Viikinkisukkia kommentoineille, kommenteista tulee aina niin hyvä mieli. Sukat olivat minulla käytössä jo heti lauantaina Tilkkujen yössä. Muutaman tunnin aikana sain neulottua yhden vaivaisen tilkun, olisi pitänyt ehkä valita vähän paksumpi lanka. Kivaa kuitenkin oli ja tapasin siellä yhden opiskelukaverini, joka on jo valmistunut. Tapaamme selvästi omituisissa tilanteissa, viimeksi Nilsiässä, kun hän oli lopettelemassa riparia ja minä vasta aloittelemassa.

Nyt puikoilla on yksi hyshysneule, itselle hanskat ja baijerilaiset sekä serkun tulevalle vauvalle haalari. Tosin aloin miettimään tuon haalarin kohtaloa. Neuloin vauvalle jo aiemmin peiton ja takin, jotka ajattelin lähettää, kunhan tieto vauvan syntymästä tulee (la on näihin aikoihin, ellei jo ollut). Alkuperäinen suunnitelmahan kesällä oli neuloa haalari ja peitto, mutta peitosta yli jääneistä langoista valmistui myös takki, joten ajattelin antaa haalarin vasta kastejuhlassa. Vähän aikaa sitten tuli mieleen, ettei meitä varmaan kutsuta juhliin, koska sukumme on sen verran iso. Ehkä teen kuitenkin haalarin loppuun (tosin siitä on kohta valmiina vasta lahkeet) ja säästän sen jollekin muulle vauvalle, jos en saa sopivaa tilaisuutta antaa sitä tälle. Omia tekeleitä kun ei kauheasti tee mieli tyrkyttää ja kolme juttua kerralla on vähän liikaa mielestäni (enkä ehdi saadakaan haalaria valmiiksi tähän pakettiin). Eri asia olisi, jos olisimme läheisemmissä väleissä, mutta tekemissä olemme muutaman kerran vuodessa lähinnä juhlissa tai, jos satumme samaan aikaan mummolaan, kun serkkuni on käymässä vanhemmillaan. Tulipas sekavaa pohdintaa ajatuksista, jotka päässä pyörii. Haalari ei kuitenkaan nyt innosta neulomaan, koska sen kohtalo on epävarma.