Viime tiistaina suuntasimme (minä, Mies ja vanhempani) kohti Pariisia. Uskomatonta kyllä ehdimme kentälle ajoissa, mutta kone olikin sitten tunnin myöhässä. Vaihtoaika kutistui niin pieneksi, että meidät siirrettiin pikkubussilla koneesta toiseen, joten matkalaukku ei jälkimmäiselle lennolle ehtinyt, mistä seurasikin aikamoinen farssi. Pariisin kentällä virkailijat moneen kertaan kehottivat meitä ensin katsomaan, tulisiko matkalaukku hihnalle, vaikka sanoimme, ettei se sillä vaihtoajalla ole mahdollista. Vihdoin he suostuivat katsomaan koneelta, missä matkalaukku olisi ja totesivat sen (yllättäen) jääneen edelliselle kentälle ja me saisimme sen seuraavana päivänä. Jätimme yhteystietomme (mutta emme lankapuhelinnumeroa) ja toivoimme parasta. Tässä vaiheessa oli jo niin myöhä, että haimme vain avaimet ja menimme asunnolle ja nukkumaan.

Keskiviikko
Aamulla suuntasimme kohti Pariisin keskustaa, minä, äiti ja Mies menimme kiertoajelulle. Iskä ei halunnut, joten hän käyskenteli ympäriinsä ja odotteli soittoa matkalaukusta. Kiertoajelu oli ihan kiva, tosin istuimme bussin yläkerrassa, joka oli avonainen (=kylmä), eikä selostuskaan toiminut. Hyvän yleiskuvan siitä kuitenkin sai. Ruoan jälkeen suuntasimme kohti Citén saarta ja Notre Damea.

      
Notre Damessa on täynnä upeita lasimaalauksia, kaiverruksia ja patsaita. Pienestä aarrekammiosta löytyy mm. Jeesuksen orjantappurakruunu, tosin sitä ei näe, vain koristellut säilytyspaikan. Kävimme myös aukion alla olevassa kryptassa, jossa on roomalaisten perustusten jäänteitä ja arkeologisia löytöjä.
      

Iskä soitteli muutaman kerran matkalaukkumme perään (eikä edelleenkään suostunut antamaan virkailijoiden harmiksi lankapuhelinnumeroa) ja matkalaukku luvattiin toimittaa seuraavana aamuna kello 9. Päätimme siis ostaa shampoota ja hammastahnaa, koska älyttömän nestemääräyksen vuoksi nämä eivät olleet käsimatkatavaroissa.

Torstai
Ei matkalaukkua. Varttia yli yhdeksän iskä taas soitti sen perään ja selvisi, ettei sitä oltu tuotu, koska he eivät voineet soittaa meille, koska heillä oli vain matkapuhelinnumerot eikä lankapuhelinnumeroa. Suuntasimme tällä kertaa kohti Louvrea.
      

Jakauduimme nähtyämme Mona Lisan (ja sen edessä olevan väkijoukon) kahtia, minä ja iskä emme jaksa kiertää kaikkia mahdollisia näyttelyitä ja viettää niissä ihan niin paljon aikaa. Kiinnostavaa nähtävää oli siltikin ihan riittämiin, varsinkin egyptiosastot.
      
Puolen päivän aikaan iskä taas soitteli matkalaukustamme ja tällä kertaa he onnistuivat jopa soittamaan takaisin (vaikka emme vieläkään antaneet olematonta lankapuhelinnumeroa). Matkalaukku luvattiin toimittaa neljän ja kahdeksan välillä, joten kolmen jälkeen jätimme kaksi innokkaampaa Louvren kävijää sinne ja painuimme asunnolle odottamaan. Muutaman kerran soitimme lentokentälle, jos heillä jälleen olisi ongelmia soittaa meille. Kahdeksan jälkeen (ei edelleenkään matkalaukkua) numerosta vastasi vain vastaaja, joka käski soittaa aukioloaikaan 9-21(!) välillä.

Perjantai
Seuraavana aamuna iskä yritti soittaessaan kysyä, olisiko kyseisellä lentoyhtiöllä toimistoa Pariisin keskustassa, johon he voisivat matkalaukun toimittaa. Lopulta päädyimme sopimaan Interhomen (joiden kautta asunto oli vuokralla) kanssa, että laukku toimitettaisiin heille.

Suuntasimme jälleen Citén saarelle, tällä kertaa Conciergeriehin, joka oli entinen linna ja myöhemmin vankila. Esimerkiksi Marie Antoinette oli täällä vangittuna. Opaskirjan perusteella täällä olisi pitänyt olla paljon nähtävää, mutta kovin kummoinen paikka ei ollut. Ensimmäinen sali, johon tultiin, oli upea, mutta kauheasti muuta ei tässä paikassa ollut, lähinnä erilaisia vahanukkeja esittämässä vankeja. Marie Antoinetten vankityrmän paikalle Ludvig XVIII teetti kauniin kappelin. Ostimme liput, joilla olisi päässyt näkemään myös Sainte-Chapelle -kappelin, mutta jono sinne oli niin valtaisa, että jätimme sen kuitenkin väliin.
      

      
Mies halusi kiivetä Notre Damen torniin, joten me muut suuntasimme kahville. Kahvilla iskä yritti jälleen soitella matkalaukun perään ja tässä vaiheessa se vaikutti jo hävinneen, joten hän päätti lähteä lähellä olevaan turisti-informaatiotoimistoon. Sieltä hän ehkä saisi tietää, jos lentoyhtiöllä olisi toimisto keskustassa. Me jäimme vielä kahvilaan, mutta iskälle soitettiinkin melkein saman tien Interhomen toimistosta, että heillä olisi matkalaukku. Samalla he kuitenkin halusivat jostain syystä toiset avaimet takaisin, joten myös minun ja äidin täytyi lähteä asunnolle. Mutta vihdoin sai puhtaat vaatteet päälle!

Mies jäi vielä Notre Damelle, josta hän lähti Invalihotellille ja -kirkolle, mihin myös me suuntasimme.
      
Invalidihotelli rakennettiin sotilassairaalaksi ja nykyään siellä on sotamuseo. Kiersimme keskiaikanäyttelyn sekä näyttelyn, joka käsittelin maailmansotia, lähinnä tietysti länsirintamaa. Sotamuseossa piti olla myös näyttely, jossa olisi ollut Napoleonin esineitä, mm. hänen täytetty hevosensa, mutta se avataan saneerauksen jälkeen vasta ensi keväänä. Matkaopaskirjamme mukaan (julkaistu 2006) näyttely piti avata vuoden 2006 aikana, mikä varmaan kertoo jotain ranskalaisesta nopeudesta. Itse Invalidikirkko ei ole sisältä kovin kummoinen, siis Notre Damen ja muiden vastaavien jälkeen, toki suomalaisiin kirkkoihin verrattuna sekin on iso ja mahtava. Kirkon toisen pää on kuitenkin erään epäjumalan (Napoleon) pyhäkkö, hänen hautansa on siellä (suoraan kupolin alla). Hauta ja tämä osa kirkosta on muutenkin aika uskomaton, suomalaisen silmin yli mennään ja pahasti. Kupolissakaan kultaa ei ole säästelty, sitä on kaksitoista kiloa! Tärkeimmät Napoleonin esineet (esim. takki ja pari miekkaa) ovat täällä esillä saneerauksen ajan, onneksi ei kuitenkaan hevosta.

Suuntasimme tämän jälkeen kohti Eiffel-tornia, mutta päätimme kuitenkin lähteä syömään Latinalaiskortteliin, koska ylin taso oli suljettu, mutta auki taas seuraavana päivänä. Latinalaiskorttelista löysimme suloisen, pienen Crepperien (en tiedä ollenkaan, kirjoitetaanko se noin), josta sai vain creppejä, sekä lämpimäksi että jälkiruoaksi. Söin ensin crepin, jossa oli juustoa ja sipulia, jälkiruoassani taas oli suklaamoussea ja cremé fraisea. Aivan ihanaa ja todella täyttävää.

Lauantai
                      
Aamulla ensimmäiseksi suuntasimme Eiffel-tornille, johon pääsimmekin noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen. Jonossa seurasimme mielenkiinnolla lähellä ollutta tulipaloa, joka tarjosi viihdykettä lähes koko jonotuksen ajaksi. Seinen rannalla paloi joku mainosteline tms., joka ei aiheuttanut kellekkään vaaraa, mutta paloi aika näyttävästi ja aiheutti melkoisen savun. Onneksi tuuli eri suuntaan. Äiti jäi toiselle tasolle ja me muut suuntasimme ylimpään. Minulla ei ole mitään ongelmia korkeiden paikkojen kanssa, mutta ahtaanpaikankammosta kärsin, joten hissimatkat eivät olleet kovin nautinnollisia. Näkymät olivat upeat, mutta paremmalla säällä olisi varmasti nähnyt pidemmällekin.

Eiffel-tornilta lähdimme Champs-Élysées'lle kahville, jonka jälkeen päätimme shoppailla vähän. Iskä halusi kuitenkin ensin ottaa selville paikan, jossa matkalaukkua voisi seuraavana päivänä säilyttää. Minä ja äiti lähdimme Les Halles'n lähelle etsimään AnneV:n vinkkaamaa lankakauppaa ja ihmeen kaupalla löysimmekin sen, vaikka kartta ei sillä alueella ollutkaan kovin tarkka (emmekä löytäneet itseämme kartalta). La Droguerie -kauppa oli pieni ja suloinen ja täynnä ihmisiä. Langat roikkuivat irtonaisina vyyhteinä seinillä, sieltä löytyi ainakin puuvillaa, villaa, alpakkaa, pellavaa ja bambua. Jos jotain halusi ostaa, piti jonottaa vaa'an luona myyjää, joka sitten toivottuja lankoja vei takahuoneeseen ja keri ne. Vyyhdellä ei edes saanut ostaa (olisi voinut olla helpompi pakata). Minä ostin vain 100 grammaa ihanan väristä alpakkaa. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisi pitänyt katsoa seinällä riippuvista kylteistä enemmän tietoa langasta, langan mukana ei nimittäin tullut vyötettä.
      
 
                      
Lankakaupasta suuntasimme Oopperan lähelle Lafayetteen, jossa Mies ja iskä jo odottivat. Lähes kaikki matkamuistot saatiin ostettua, joten suuntasimme kulkumme taas toiselle puolelle jokea Museo d'Orsayn. Minä en enää jaksanut enempää näyttelyitä, joten jäin kahvilaan muiden mennessä ihmettelemään impressionistien töitä. Sen jälkeen palasimme vielä Champs-Élysées'lle, tällä kertaa ihmettelemään riemukaarta.
        
                                                            Kuva on otettu aikaisemmin, tässä vaiheessa oli jo pimeää.

Sunnuntai
      
Aamulla kävimme viemässä matkalaukut säilöön ja suuntasimme Versailles'n. Lippujono oli älytön, mutta saimme liput ulkopuolelta vähän kalliimmalla (tähän kuului myös kierros puutarhassa, jonka kuintenkin jätimme väliin). Upeita saleja toisensa jälkeen. Kiersimme ainakin kuninkaan huoneiston, peilisalin, kuningattaren asunnon sekä perillisten asunnot. Varsinaisella perijällä ja muilla lapsilla oli omat huoneistonsa. Puutarhassakin ehdimme piipahtaa.

Pikaisen Versailles'n vierailun jälkeen olikin aika suunnata kohti lentokenttää ja kotia. Kotona olimme vasta kahden jälkeen yöllä, joten eilen (ja tänään) on väsyttänyt aika lailla. Jonkun verran ehdin neuloa, tosin koneessa ei todellakaan olisi mahtunut, mutta varsinkin matkalaukkua odotellessa oli aikaa. Ensimmäinen baijerilainen on jo kärkikavennuksissa, ehkä ne joskus valmistuvatkin.