Nyt on jotenkin yleisplääh. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, paitsi neulominen. Ei opiskelu (keskiviikkoiltana pitäisi olla valmiina saarna-analyysi), ei laihdutus, ei blogaaminen, eikä oikein mikään muukaan. Paino taas oli lauantaina noussut vähän, syömisten kanssa pitää taas vähän terästäytyä. Minulla ei ole minkäänlaista kontrollia, kun makeaa on tarjolla. Ajattelin taas yrittää karkki- ja makealakkoa. Karkkilakon olisi tarkoitus olla totaalinen, ei siis ollenkaan, ja makeaa vain harvoin, esimerkiksi, jos loukkaa jotakuta, jos ei ota. Kunhan vain saisi tämän pidettyä. Olin lukiossa kaksi vuotta karkkilakossa, mikä sujui ihan hyvin, koska sain silloin siitä äidiltä rahaa. Muistaakseni jokainen karkiton viikko nosti viikkorahaa vähän ja vuoden jälkeen sain isomman summan. Mitäköhän nyt keksisi, joka kuun lopussa kivaa sukkalankaa? Olisiko tarjolla hyviä ideoita?

Joulusta ajattelin yrittää selvitä ilman makeita herkkuja. Ei siis lihomisen vaan sokerin kannalta. Käytännössä joka joulu minulla on migreenikohtaus liiasta sokerista, eikä se ole kovin mukavaa. Tietenkään ei minusta, mutta ei myöskään muista, koska joudun joko vetäytymään nukkumaan ja muut joutuvat olemaan hiljakseen, tai (koska tämä ei appivanhemmilla onnistu) lähtemään kotiin. Tietysti painon kannaltakin tämä olisi hyvä juttu. Ajattelin pyytää appivanhemmilla, joiden vuoro on saada meidät, että minulle ei ainakaan tuputettaisi makeaa, mieluummin tietysti kiellettäisiin, kun lähestyn namipöytää.

Suurempi ongelma onkin sitten työ, kunhan se toivottavasti kesällä alkaa. En usko, että missään muussa ammatissa käydään niin usein kakkukahveilla kuin pappina. Laskin työharjoittelussa toissa keväänä, että viidennen päivän alkupuolella olisin ollut jo kahdeksannessa kahvitilaisuudessa. Mukaan mahtui niin juhlia (80-vuotisjuhlat, kaste), kirkkokahveja, palavereja kuin seuratkin. Yhdet hautajaiset olin vielä joutunut jättämään väliin, koska minulla ei ollut sopivaa päälle pantavaa.

Kummitädin miehen lapaset ovat päättelyä vailla valmiit, kummitädillekin aloin neuloa lapasia, mutta niistä on tulossa liian isot. Päätin tehdä ne itselle ja tehdä kummitädille vaikka Ailit. Isälle keksin tehdä huovutetut tossut, eli taidan sittenkin saada aikaan stressin joululahjoista. Kaikki on kuitenkin keksitty, Miehen lahja jo hankittukin, joten enköhän tästä selviä.

Iskä soitti juuri, pitää lähteä salille. Tämä valitus saattaa jatkua myöhemmin, tai sitten sali piristää kummasti.