Villapallo kyseli alkuviikosta neulojien suhdetta kirjoneuleeseen. Minun ja kirjoneuleen suhde on melkoinen viha-rakkaus -suhde. Toisaalta mielestäni kirjoneuleet ovat kauniita ja käytän esim. mummin toissa jouluna antamia lapasia mielelläni. Itse en kuitenkaan kirjoneuletta tee, viimeisen ehkä viiden vuoden ajalta muistan kolmet tai neljät. Joskus viisi vuotta sitten tein itselleni jonkinlaiset rannekkeet ja pikkusiskolle ainakin sukat ja ehkä myös rannekkeet. Mies taas sai vuosi sitten pääkallolapaset. Kaikissa näissä lankana on ollut 7 veljestä. Minä olen hirveän huono sovittamaan värejä yhteen, enkä ole ollenkaan tyytyväinen käsialaani kirjoneuleissa. Kirjoneuleeseen pitää myös keskittyä paljon enemmän kuin esimerkiksi pitsiin tai palmikoihin. Nämä kaikkihan ovat tietysti kokemuksen puutetta (paitsi olematon värisilmä) ja harjoituksen myötä asia varmaan paranisi, mutta kun en minä viitsisi harjoitella, vaan heti pitäisi olla hienoa ja siistiä. Minulla on ollut Kainuun lapasiin tarvikepaketti jo kohta puolitoista vuotta, koskahan uskaltaisin ne neuloa. Tai kuka neuloisi ne minulle?

Tammikuussa ei valmistunut kovin montaa työtä, peiton lisäksi 3 rättiä, lapashanskat ja lapaset. Olen pyrkinyt vähentämään netissä ja tv:n ääressä viettämääni aikaa, jolloin siis samalla neulon. Pitäisi saada aikaan loppukiri, että gradu ja muut opinnot valmistuisivat ajoissa.