Eilen kävin Miehen, vanhempieni ja pikkusiskon kanssa Neronessa syömässä aivan ihanaa italialaista ruokaa. Annokset olivat jättimäisiä, pikkusiskon risotosta olisi hyvin riittänyt kolmellekin syöjälle, minun pastastani kahdelle. Äiti söi jonkin verran pikkusiskon risottoa ja otti puolet pitsastaan mukaan. Syönnin jälkeen suuntasimme kohti Tennispalatsia, pikkusisko lähti kotiin, minä, äiti ja iskä menimme katsomaan Arn Temppeliritaria ja Mies Sweeney Toddia. Leffan jälkeen olisin halunnut käydä Arnold'silla, mutta Tennispalatsilla ei sellaista enää olekaan, joten päädyttiin Miehen kanssa pirtelölle mäkkiin. Olipa hyvää pitkästä aikaa.

Itse pidin leffasta, vaikka se onkin saanut huonoja arvosteluja. Alussa ruotsinkielisyys vähän tökki, mutta nopeasti siihen tottui. Pidin kirjoista todella paljon ja mielestäni elokuva kulki kirjan viitoittamalla tiellä. Jotkin kohdat olisi voinut tuoda esiin paremmin ja elokuvassa Arnin ja Knutin ystävyys oli vähän yllättävä, kirjassa sitä seurataan jo heidän lapsuudessaan. Innolla odotan jälkimmäistä osaa, vaikka tiedänkin, kuinka Arnin ja Cecilian käy.

Eilen sain myös luettua uusimman Harry Potterin. Ostin sen perjantaina illalla, puolen yön maissa maltoin lopettaa ja eilen surffittuani vähän netissä ja syötyäni aamiaista oli pakko palata sen pariin. Puolen päivän aikaan olin kahlannut koko teoksen läpi. Pidin tästä paljon enemmän kuin edellisestä. Itseasiassa edellisen luettuani ensimmäisen kerran meinasin, etten tätä oikeastaan enää halua lukea. Onneksi kuitenkin luin sen toiseksi viimeisen vielä toiseen kertaan, jolloin se oli paljon parempi, joten tähänkin uskalsin tarttua. Monet asiat, jotka häiritsivät edellisessä, selittyivät tässä. Pitäisi varmaan hankkia ne aikaisemmatkin kirjat, minulla on muistaakseni kolme uusinta omassa hyllyssä. Harry Potterit onneksi kestävät aika monta lukukertaa.

Tänään menen vihdoin printtaamaan graduni ja huomenna palautan sen. Mies vielä lukee sen läpi, kunhan herää, ja sen jälkeen menemme hänen vanhemmilleen, joilla toivottavasti on toimiva printteri. Yliopiston printtereihin en oikein luota näin tärkeässä asiassa. Vieläkään ei ole kovin huojentunut olo, ehkä se tulee huomenna. Tosin viime keskiviikkona oli kyllä migreenikohtaus (onneksi lievä), ehkä se oli jonkinlainen merkki stressin laukeamisesta. Ensi viikolla on pakko aloittaa esseiden kirjoittaminen. Vielä puuttuu kymmenen opintoviikkoa ennen valmistumista. Ja pitää ottaa selvää vielä kaikenlaisista asioista. Kunpa opintotoimistossa joku kerrankin osaisi vastata.

Tänään pitää vielä jaotella kirjoja pinoihin sen mukaan, mihin mikäkin pitää palauttaa. Minulla on kirjoja lainassa ainakin viidestä paikasta, jos pääkaupunkiseudun "tavalliset" kirjastot lasketaan yhdeksi, nehän voi palauttaa yhteen paikkaan. Aikamoinen raahaaminen noissa kaikissa on. Ja sitten esseitä varten uudet tilalle.

Huomasin, että "laihdutussormukseni" ei toimi. Enkä nyt meinaa sitä laihdutusosuutta (tosin siinäkin voisi toimia paremmin jokin äänellä varustettu juttu), vaan kaunis Kalevalakorun pronssinen sormus taitaa sisältää nikkeliä. Siitä sisäpuoli on nyt vähän kulunut ja tänä aamuna huomasin, että sormeni vihertää kämmenpuolelta (ja vähän selkäpuoleltakin) sormuksen kohdalta. Raitaa kutittaa sietämättömästi ja näyttää vähän ihottumaakin pukkaavan. Eli ei minulle enää Kalevalakorun pronssikorujakaan. Sääli, koska ne ovat mielestäni kauniita. Miehen mummo kertoi, että hänellä on Kalevalakorun riipus (muistaaksi Talonsydän), jonka ketju aiheuttaa hänelle nikkeliallergian takia ihottumaa. Sitä voi käyttää vain vähän aikaa kerrallaan.