Tänään kävin Turussa tapaamassa piispaa. Aamulla junassa luin Iltasanomia ja ratkoin lehden sudokuja. Saapuessani Kupittaalle huomasin, että uudesta jakustani on irronnut nappi. Näppäränä tyttönä kävin ostamassa lankaa ja neuloja ja ompelin napin ennen piispan tapaamista. Onnekseni junat eivät menneet sopivaan aikaan, eli minulla oli runsaasti aikaa. Istuksin pienessä, suloisessa konditoriossa lähellä hovioikeutta odottaessani tapaamisaikaa. Tapaaminen sujui ihan hyvin ja nyt ensimmäinen askel kohti pappisvihkimystä on otettu.

Tapaamisen jälkeen suuntasin kohti keskustaa ja yllättäen jalkani kuljettivat minua kohti Lankabaaria. Sieltä mukaan tarttui vain kaksi kerää Idéna Robust -lankaa, taisin olla tapaamisesta vielä liian täpinöissäni.
                  
Väri on kuvassa liian kirkas, oikeasti lanka on tumman sinistä. Koko matkan laukussa kulki keskeneräinen lapanen, mutta kumpaankaan suuntaan matkatessa sitä ei tullut neulottua. Mukana ollutta Medieval Philosophy -kirjaa sentään selailin, huomenna siihen täytyy tarttua oikeasti.

Noista sukkalangoista päästäänkin Neulontain sukka-bingolottoon. Minulla sukkien neulonta on kovin vaihtelevaa. Välillä neulon niitä tarpeeseen, välillä vain, koska haluan. Välillä ne ovat välitöitä tai matkatöitä, välillä "pääkäsityö". Neulon sekä itselleni että muille. Sekä paksuista että ohuista langoista. Sekä omasta päästä että ohjeesta. Niin perussukkia kuin pitsiä tai palmikoitakin. Paksut perussukat tulevat hyvin ulkomuistista ja silloin käytän perinteistä vahvistettua kantapäätä. Jos neulon ohjeesta, käytän ohjeen kantapäätä. Neulon sekä varpaista alkaen että perinteisesti. Varpaista aloittaen on helpompi säädellä langan määrää, löytää sopiva koko, jos lanka on ihan outoa eikä ohjetta ole käytettävissä. Myös pohjelevennyksistä on helpompi tehdä sopivat, kun aloittaa varpaista. En yleensä kärsi toisen sukan syndroomasta, koska haluan sukat pian käyttöön. Sukat päätyvät yleensä suoraan jalkaan, elleivät ne ole lahjaksi. Tällä hetkellä kolmet sukat ovat kesken ja lankaa on vaikka kuinka moniin.
                  
Oikeanpuolimmaisina ovat baijerilaiset. Ne eivät varsinaisesti kärsi toisen sukan syndroomasta, vaikka ovat olleet kesken jo syyskuun alusta. Ne vain vaativat niin paljon keskittymistä, etten niitä kauhean usein neulo. Keskellä ovat Virta-sukat ruskeasta Sisusta. Ne ovat tällä hetkellä ahkerimmin puikoilla, mutta gradu sekä muu stressi ovat iskeneet näidenkin kohdalla; ensimmäistä jouduin purkamaan aika alussa ehkä parikymmentä kerrosta, mutta toista piti purkaa puoli säärtä, koska olin pyöräyttänyt nilkassa yhtä palmikkoa väärään suuntaan ja se jatkoi väärään suuntaan pyörimistä koko matkan. Stepistä olisi tulossa tavallinen nilkasta aloitettu sukka, jonka aloitin joskus viime vuoden puolella, kun tarvitsin matkakäsityön nopeasti. Ei edennyt matkalla eikä sen jälkeenkään, joten taidan purkaa. Täytyy katsella joku malli tuolle langalle.