Tämä paita on ollut todellinen tuskien taival. Olivia on ärsyttävä lanka neuloa, se halkeilee, on turhan liukas ja tietenkin vain 50 gramman kerissä. Lisäksi vielä lähes jokaisessa kerässä oli solmuja, joten pääteltävää tuli turhankin paljon. Keskittyminen oli vähän muualla, joten varsinkin takakappaleessa muutamat kavennukset unohtuivat, joten purkamaankin pääsi. En myöskään keksinyt, kuinka voisi järkevästi päätellä sileään nurjaan, joten päättelin sivusaumoihin. Ei enää ikinä sileää nurjaa eikä Oliviaa, paitsi se reilu kolme kerää, joka jäi yli... Olin siis alunperin ostanut lankaa omaan paitaani, mutta päätin tehdäkin sen Miehelle, joten ostin lankaa vielä lisää. Onneksi ostin sitä enemmän kuin ajattelin tarvitsevani, arvioin menekin metrimäärien perusteella, mutta taisi mennä vajaa 100 grammaa enemmän. Helmasta tosin tein vahingossa pidemmän.

                                 
Lyhde-pusero
Ohje: Novita kevät 2008, malli 70
Lanka: Novitan Olivia, 1100 grammaa
Puikot: 3,5 ja 4 mm pyöröpuikot
Muuta: Kiva tuli, vaikka ei aina sujunutkaan. Toivottavasti Mieskin tykkää (epäili vähän tuota väriä, käyttää yleensä mustaa) ja paita menisi käyttöön.

Käsityömessuille pääsin vasta sunnuntaina, mutta kivaa oli. Tosin ehkä Arja kumppaneineen tyhjensi paikan jo edellisenä päivänä, itse en löytänyt kovin paljon ostettavaa. Olen kuitenkin menossa reilun kuukauden päästä Tallinnaan, sekin saattoi vaikuttaa. Eli en ostellut niin innokkaasti, koska ajattelin, että ostan Tallinnasta ainakin puikkoja ja vironvillaa, mahdollisesti muutakin. Lankojen ostaminen on muutenkin nyt jotenkin lamassa. Mutta siis ostoksiin:
              
Sisua (4 kerää) ostin Punokset puikoille -kirjan Virta-sukkiin, Fabelille (2 kerää) ohjetta ei vielä ole tiedossa. Taustalla on elämäni ensimmäinen oikea käsilaukku! Äidillä on ollut saman valmistajan suurempi käsilaukku jo useamman vuoden ja hän on tykännyt siitä. Kallishan tuo oli, tosin saimme vähän alennusta, mutta jos kestää hyvänä pitkään. Koonkin pitäisi olla hyvä, mallailin, että virsikirja mahtuu hyvin muun tavaran lisäksi. Jos enemmän pitää tavaraa kuljettaa, minulla on ainakin yksi (teko)nahkainen siisti reppu.

Sunnuntaina kävin myös iltajumalanpalveluksessa, joita meidän seurakunnassa järjestetään noin kerran kuussa. Myönnän, että välillä tuli seurattua eleitä ja liikkeitä, eikä liturgi olisi meidän jumalanpalveluselämän kurssilla kritiikittä selvinnyt. Oikeastaan suurin ero oli varmuudessa, meidän ryhmässämme kaikista huomasi, ettei homma ole ihan tuttua. Virret sunnuntaina vähän häiritsi. Johtuen ilmeisesti kohdasta, jossa kuoro kirkossa oli, se lauloi virsiä nuotin verran jäljessä, paitsi silloin, kun säestettiin pianolla eikä uruilla urkuparvella. Lisäksi takanani istui vanha nainen, joka lauloi erittäin kovaa, mutta nuotin vierestä ja omalla tempollaan. Kumpikaan näistä ei erikseen niin olisi haitannut, mutta yhdessä siitä tuli aikamoista kakofoniaa. Jumalanpalveluksen jälkeen menin vielä kirkkoteelle, ihan hauska oli jutella yhden tutun kanssa, joka myös opiskelee teologiaa, tosin toista tai kolmatta vuotta.

Nyt kuitenkin gradun kimppuun, että saan sen tällä viikolla oikeasti valmiiksi.