Kotona tuoksuu hyvälle ja massu on mukavan täysi. Mikäs sen ihanampaa. Eilen mieleni teki rieskaa, joten Miehelle ostoslistaa. Tänään sitä ihanuutta pääsin maistelemaan.

Rieska

7dl piimää
2dl kermaviiliä
1dl kermaa
3dl rikottuja ohrasuurimoita

Sekoita keskenään ja liota yön yli

1-2 munaa
2rkl vehnäjauhoja
2rkl mannasuurimoita
1tl suolaa

Sekoita nämä taikinaan, levitä taikina pellille ja paista 225 asteessa n. 30
minuuttia.

Lämpimänä tämä on täydellistä ihan vain margariinin kanssa.

Olemme Miehen kanssa kotoisin eri puolilta Suomea. Tai minä olen ihan täältä pääkaupunkiseudulta, mutta vanhempani ovat Savosta, Mies taas tuolta kaukaa pohjoisesta. Rieska on yksi ikuinen "keskustelun" aihe. Miehen mukaan rieska on sitä omituista, ohutta ja mautonta läpyskää ("Lapin rieskaa" minun kielessäni), minulle rieska taas on tällaista paksumpaa, maukkaampaa. Tosin rieska voi tarkoittaa myös leipää, mutta yleensä tämä on se, mikä minulle rieskasta tulee mieleen.

Onneksi kumpikin puhumme täkäläisittäin, joten mitään suurempia väärinkäsityksiä ei ole tullut. Tosin ensimmäisen kerran, kun appeni käski minun viruttaa lautasen, olin "hieman" hämmentynyt. Onneksi Mies huomasi sen ja tulkkasi minua yksinkertaisesti huuhtelemaan sen. Minun kielessäni virunut on jotakin virttynyttä, kauhtunutta, venynyttä, joten tästähän luonnollisesti seuraa, että viruttaa tarkoittaa venyttää. Mutta miten venytät lautasen?